Mauno, Milo, Milla & Mimi


  Neljä noin 4-5 viikon ikäistä pentua tulivat minulle viime maanantaina. Sain soiton eräältä naisihmiseltä, joka oli huomannut pennut ladon luona. Emoa ei näkynyt missään vaiheessa paikalla. No, koppa kantoon ja menoksi. Paikan päällä huomattiin, että pennut olivatkin itseasiassa ladon edustalla olevassa NOKKOSPUSKASSA! Siinä sitten rämmittiin jalat ja kädet nokkosien polttamina. Kaikki pennut kuitenkin saatiin kiinni.


  Pennut kärsivät nestehukasta ja olivat muutenkin niin väsyneitä etteivät jaksaneet meitä pakoon juosta. Emo siis oli ollut kadoksissa jo jonkin aikaa. Puhelussa ei selvinnyt minkä ikäisiä pennut olisivat, mutta paikan päällä arvioin ne noin 4-5 viikkoisiksi.
  Alkuun tuttipullolla ruokin pennut emonmaidonvastikkeella, kunnes nämä olivat nesteytetty ja selvästi virkistyneet. Tämä kävi loppujen lopuksi melko nopsaan ja pian vekkulit juoksivat ympäri makkaria. Kolmen päivän jälkeen maito ei enää kelvannut, vaan pullon tuttiosaa narskuteltiin ahkeraan pienillä hampailla. Kokeiluun tuli kiinteänä ruokana ensin jauheliha.


 

  Jauheliha teki kauppansa ja samoin kermaviili. Nyt maitoa ei mene kuin silloin tällöin. Kun pennut selvästi voivat paremmin, madotin kaikki neljä ensimmäisen kerran Mirrixillä. Ruoka maistui kaikille, mutta kakkaaminen tuntui olevan ongelma. Kolmantena päivänä annoin kaikille pienen määrän parafiiniöljyä kakkaamisen helpottamiseksi. Kun ruokaa ei tule säännöllisesti vaan pennut ovat olleen pienellä 'paastolla' emon kadottua, kroppa imee kaiken nesteen ensimmäisenä ruuasta minkä pienet saivat luonani. Kakkaaminenkin on siis haaste, jos uloste on liian kovaa. Öljy onneksi avitti hyvin tässä ja sitten oltiinkin valmiita harjoittelemaan vessassa käymistä. (kuva ylhäällä)


  Korvapunkit kiusasivat myös pikkuisia, joten ne hoidettiin putsaamalla korvat säännöllisesti Otita Paralla. Tuleva madotus hoitaa loputkin korvapunkit pennuilta, mutta siihen nähden lääkeliuos on tehnyt jo hyvää työtä.
  Alkuun minun piti herätä yöllä pissattamaan ja ruokkimaan pennut säännöllisin väliajoin, mutta nyt meidän siirryttyä kiinteään ruokaan ja sekä vessaopetteluun, pikkuiset ovat hienosti oppineet minne pitää mennä kun hätä tai nälkä iskee. Toki yhä saan nostella näitä ruokalautasen eteen ja muistuttaa että kaiken leikin tohinassa olisi hyvä välillä syödäkin, mutta melkeinpä nämä jo osaavat itsekin.


  Kaiken tämän tohinan keskellä päätin nimetäkin pikkuiset. Harmaa pentu on Milla, Mustavalkoinen on Mauno, Valkoinen pentu on Mimi ja Harmaavalkoinen Milo. Joka kerta kun menen makkariin, nelikko odottaa miukuen minua toisella puolella. Vielä hieman kun kasvavat, pääsevät sitten tutustumaan loppuasuntoon. Sitä ennen tiedossa ainakin yksi madotus vielä. Omat kissani Zahir ja Siria sekä koirani Niilo seuraavat toimintaa makkarinoven verkon kautta.

Pennuista myöhemmin lisää :)!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kissan kuolaaminen

Kuukauden rotukissa: Munchkin

Erikoisempia sairauksia - Hyperestesia