Kesäkissoja

  Pitkästä aikaa pääsen jälleen blogini ääreen. Pahoittelut pitkästä tauosta lukijoille, jotka ovat uskollisesti seuranneet tekstejäni. Aihe, josta kirjoitan nyt, on niin ajankohtainen kuin myös paljon puhutellut somessa. Minulle on tullut paljon kyselyitä ja minut on mm. Facebookissa merkattu päivityksiin, joissa keskustellaan kesäkissoista. Pitkälti tästä mylläkästä saa syyttää Ylen uutista, missä väitetään, että kesäkissat ovat vain urbaanilegenda. Tämä blogiteksti on minun kannanottoni aiheeseen, joka kuohuttaa monia kissanomistajia ja eläinsuojelun ihmisiä.

Ensiksikin, Ylen tekstin pääset lukemaan tästä: https://yle.fi/uutiset/3-10178472


Onko kesäkissoja olemassa?

  On. Ei enää yhtä paljon kuin ennen, mutta edelleen puhutaan 'kesäkissailmiöstä' mikä tarkoittaa siis sitä, kun ihmiset päättävät kesäksi ottaa kissanpennun itselleen kovin heppoisista syistä (mökille hiiriä jahtaamaan, lapsille huvitukseksi yms). Keväällä syntyy paljon maatiaiskissojen pentuja, jolloin niitä kaupataan netissä ja kauppojen seinillä. Hintakaan ei yleensä päätä huimaa, joten ajatus pennusta on hyvin houkutteleva. Sitten kun pentu on haettu, sitä pidetään jonkin aikaa, yleensä sinne asti kunnes kissa on sukukypsä ja alkaa merkkailla tai huutaa kiimaansa. Yhtäkkiä lemmikki ei olekaan enää se sama pieni pörröinen pentu, vaan huomattavasti isompi, paikkoja pissaileva ja öisin kiljuva kolli.
  Se mikä tekee näistä kissoista ns. Kesäkissoja on tämä aikakausi, jolloin pentuja syntyy paljon, mutta myös hylätään paljon, kun ne ovat jo kasvaneet sukukypsiksi. Sana 'kesä' on hämäävä siinä mielessä, että yleensä nämä nuoret kissat päätyvät löytökissaloihin vasta syksyllä, kun ovat ensin syntyneet keväällä, muuttaneet uuteen kotiin kesäksi ja sen jälkeen hylätty.

" En usko ollenkaan, että otettaisiin kesäksi kissa ja sitten se tarkoituksellisesti hylättäisiin syksyllä."


  Näin valitettavasti kuitenkin tapahtuu. Nykyään kuulee harvemmin, että kissoja otetaan kesämökille mukaan, hoidetaan kesän ajan ja kun on aika palata kaupunkiin takaisin, kissa jätetään yksin mökkialueelle pyörimään. - Sitä silti tapahtuu. Minulla itselläni on ollut muutama kissa, jotka ovat tulleet mökkialueilta, kun huolestuneet naapurit soittavat, että täällä pyörii nuori kissa, eikä kukaan tiedä kenen se on. Tai sitten että se on kyllä tismalleen samannäköinen kuin mökkinaapurien kissa oli, mutta eiväthän he nyt sentään kissaansa hylkäisi. Eihän?

"Suomen eläinyhdistysten liitossa ollaan huolissaan hylätyistä, villiintyneistä ja luontoon kuolevista kissoista, mutta pidetään kesäkissatarinoita pitkälti urbaanilegendana. Ihminen on harvemmin tahallisen ilkeä, vaikka mukaan mahtuu myös eläinten kaltoinkohtelua."

Ihminen on harvemmin tahallisen ilkeä...

Noh, mikä luetaan ilkeäksi ja mikä ei. Kaltoinkohtelu on ilkeyden ääripää. Minusta on ilkeää hankkia kissanpentu paikasta, missä pennut eivät maksa mitään, missä emo on kurjassa kunnossa, eikä ole madotettu/rokotettu ja odottaakin kohta jo uutta pentuetta, kun näistä on päästy eroon. Minusta on ilkeää päästää leikkaamaton kissa yksin ulkoilemaan eikä ottaa vastuuta, kun se sitten synnyttää nämä pennut. Minusta on ilkeää, ettei monikaan ajattele kissansa turvallisuutta, vaan päästää nämä ulkoilemaan vilkkaan autotien lähelle.

 Minusta on ilkeää, että ihmiset hylkäävät kissansa, vaikka ovat sitoutuneet huolehtimaan siitä koko sen eliniän ajan.

  Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni Ylen tekstistä, sinä saat olla muuta mieltä. Kissojen ensikotina toimiessani olen kuitenkin saanut nähdä ja kuulla tapauksista, jossa ihminen on nimenomaan ollut tahallisen ilkeä kissanomistaja. Ja minun mielestäni tähän liittyy edelleen se, kuinka vähän kissoja arvostetaan Suomessa. Jos yksi jää auton alle, uusi saadaan halvalla tai ilmaiseksi naapurin navetasta. Kissa lasketaan vaaroille alttiiksi ajattelematta, että se saattaa jäädä ketun saaliiksi, auton alle, kissoja inhoavan ihmisen kynsiin (kyllä, näitäkin on) tai eksyä ja talvella pahimmassa tapauksessa nääntyä/paleltua kuoliaaksi. Ei mikään nopea tapa lähteä sateenkaarisilloille.
  Mutta tilanne on muuttumassa. On totta, ettei nykyään kesäkissoihin enää törmää niin useasti, kuin aiemmin. Tästä kiitos valistukselle, mitä eläinsuojeluyhdistykset ovat tehneet vuosikymmenten ajan. Huono puoli on vain se, että muutos tulee hitaasti. Töitä kuitenkin tehdään ja yhä useampi ihminen on leikkauttanut kissansa ja antaa näiden ulkoilla vain turvallisesti. Edistystä siis tapahtuu. Toivotaan, että joskus meitä vapaaehtoisia tarvittaisiin aina vain vähemmän - että kissojen tilanne paranisi Suomessa siihen malliin, etteivät löytökissalat olisi aina täynnä hylättyjä kissoja.


Populaatiokissat,kesäkissat,kodinvaihtajakissat - monta eri nimeä
silti sama lopputulos: Näistä kissoista ei pystytty huolehtimaan,
joten ne tulivat minun tyköni etsimään uutta, loppuelämän kotia.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kissan kuolaaminen

Erikoisempia sairauksia - Hyperestesia

Kuukauden rotukissa: Munchkin