Kiireistä syksyä!

Noniin, nyt on kesäloma vietetty, onneksi melko rauhallisin merkein. Mutta kuten moni kissanomistaja ja/tai kissaihmiset tietävät, syksy on hyvinkin kiireistä aikaa niillä, jotka antavat leikkaamattoman kissansa kulkea yksin ulkona. Tämäkään vuosi ei ole poikkeus, joten kerron tässä teille kahden kissan tarinan tämän syksyn ajalta.




MIMI

Mimi tai alkujaan Mimosa, tuli minulle KKY:n kautta Tampereelta. Sain soiton yhdistykseltä, että nyt on niin täynnä toimitila kissoista, että ennen kuin tulee uusia, täytyisi ensikotien ottaa suojiinsa karvaturri jos toinenkin, mikäli vain pystyivät. Minulle tuli kaunis, musta tyttökissa Mimosa. Mimosa oli jo tullessaan hyvin ihmisrakas, mutta karva jälleen todella huonokuntoinen. Ulkona kauan seikkailleen kissan perus tavaramerkki. Itseasiassa, olen melko varma, että ennen KKY:lle tuloaan, Mimiä ei oltu varmaan koskaan harjattu. Sen verran lähti karvaa ja voi sitä hilseen määrää! Mimi oli minulla noin 2 viikkoa, kunnes löysin sille uuden kodin. Nuori pari tuli tätä katsomaan ja Mimi lähti heidän mukaansa. Kuulumiset sieltä ovat olleet sydäntä sulattavia. Mimi on kuin kotonaan!

Mimi rakastaa ihmisiä ja tulee toimeen muiden kissojen
kanssa.


MILENA

Tämän hetkinen potilas on pieni, noin 10-11 viikkoinen valkokilpparityttö Milena. Kyllä, sanan jokaisessa merkityksessä tyttö on potilas. Milenan tarina on niin surullinen, mutta onneksi tämä alkaa olla jo paranemaan päin. Kissanpentu oli nimittäin löydetty tienposkesta makaamasta, luultu ensin kuolleeksi. Tarkistettaessa kissan kuntoa, huomattiin tämän kuitenkin hengittävän. Samantien tyttö kiidätettiin eläinklinikalle ja siellä hän viipyikin sen päivän, tiputuksessa. Milenalla oli korvapunkkeja ja väiveitä löytyessään ja tämä oli hyvin laiha. Aluksi Milena meni VESYn (Valkeakosken seudun eläinsuojeluyhdistys) luonnonvaraisten eläintenhoitajalle, Hanna Al-Saedille. Hanna ottikin lopulta minuun yhteyttä ja Milena matkasi luokseni. Antibioottia, ruokaa, antibioottia, ruokaa, ruokaa, ruokaa. Kirjaimellisesti. Pentu on yhä tehoruokinnassa, mutta on selvästi jo piristynyt. Aluksi jouduin ruokkimaan tätä sylistäni ja opettamaan kissanvessan käytön, sillä ulkona eläessään, kaikki nämä olivat uusia asioita. Nyt Milena osaa jo käydä itse tarpeillaan ja syö kiposta/lautaselta ruokansa, niin kuin toisetkin kissat. Hiljaa hyvä tulee.

                                                                                       


 











Milenan ja muiden kuulumisia päivittelen taas myöhemmin :) Hyvää alkavaa syksyä kaikille lukijoille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kissan kuolaaminen

Erikoisempia sairauksia - Hyperestesia

Kuukauden rotukissa: Munchkin