Sephia

   Pieni musta tyttönen Sephia (kutsutaan Sepia) nyt noin 13vk tuli luokseni Kissojen katastrofiyhdistyksen kautta, Sastamalan löytökissalasta. Sephia ja hänen mustavalkoinen veljensä löytyivät ulkoa, Kiikasta. Veli saikin uuden kodin jo löytökissalasta suoraan, mutta pikkuinen arka Sephia matkusti luokseni opettelemaan kissanelämää.

   Alussa tosiaan kävi heti selväksi, ettei Sephialla ollut kauheasti kokemuksia ihmisten kanssa. Aivan villiintynyt se ei kuitenkaan ollut, vaan kun reippaasti meni nurkassa piileskelevää mykkyrää silittämään, alkoi hetken kuluttua kuulua kova kehrääminen. Kahden päivän jälkeen tämä alkoi jo itse tutkia makuuhuonetta (eristin pennun ensin sinne, että tottuu ja uskaltaa liikkua siellä ennen kuin koko asunto avataan silmien eteen) ja tulla tykö kun hetken aikaa jutteli rauhallisella äänellä.


Sephia on melko pieni, vaikka kuvassa ei siltä näytäkään.
Tyttö on hyväruokainen ja pitää rapsutteluista! :)

  Nyt Sephia kulkee asunnossa kuin valtiatar konsanaan ja leikkii Zahirin kanssa (silloin kun Zahirilla hermot kestää). 

"Yhä nytkin huomaan pientä arkuutta, sillä kovat äänet ja yllättävät liikkeet saavat pennun yhä valppaaksi."

   Silityksiä haetaan ja voi pojat sitä kehräämistä! Sephia onkin saanut lempinimekseen Pirpanan lisäksi Rukkimankelin, sillä kehräys on todella kova äänistä. Riittää että hetken aikaa jutustelet tytölle, niin jo tämä vastaa kuuluvalla rukilla ja tulee pökkimään! Kyllä tästä vielä kissa tehdään :)

Pitkän aikaa Sephia ei tykännyt mamman pusuttelusta
eikä sylissä olemisesta. Nyt niitä suorastaan vaaditaan. Tässä
katseltiin sunnuntai iltana elokuvaa yhdessä mamman kanssa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kissan kuolaaminen

Kuukauden rotukissa: Munchkin

Erikoisempia sairauksia - Hyperestesia