Paws&Whiskers

Tässä jälleen uusi kissatarina blogin yhdeltä lukijalta :)



  Tämä musta ja karvainen jöhkäle on rakenteeltaan jykevä, isokokoinen musta
kissa, Merlin. Se rakastaa kalaa ja eritoten raakana. Se rakastaa harjaamista,
mutta ei missä tahansa vaan aina olohuoneen sohvalla. Se heiluttaa häntäänsä
kun on iloinen ja lelu pitää heittää, että se voi noutaa sen. Se
pitää melua kun ei saa kaipaamaansa huomiota ja voin jo edelleen kuvitella mitä
mantraa jätkä aina hoki.

”Mamma!
Mamma!
Mamma!
MAMMA!!!”

  Se on kokenut katti ja tuntuu käyttäytyvän usein kuin suomalainen jörö mies. En
tiedä millaista katu-uskottavuutta otus pitää yllä ulkona mutta jonkin sortin
kovis se yrittää olla. Ai että sitä mökötystä kun emäntä laittaa violetit valjaat
päälle ja mennään ulos. Ruvetaan sähisemään ja murisemaan kun paijataan ja ei
saa nostaa syliin. ”Äääämamma! Ei kundien nähden!”, tämmöinen asenne joka
kerta. Kuitenkin aina kun ollaan sisällä niin ollaan taas niin hunajaista.
  Pörri, pörröinen oranssi-valkoinen…

Tällainen pörröinen kilpparityttö tuli luokseni viime lauantaina löytökissalasta. Mietin, mikä mahtaisi olla hyvä nimi neidille ja lopulta päätin kutsua häntä Elliksi. Kissa näytti pitävän siitä.
  Elli on nyt ollut parisen päivää luonani ja olen alkanut pohtia, olisiko kyse sittenkin pikemminkin rouvasta kuin neidistä? Elli nimittäin on kovin rauhallinen, ei osallistu muiden kissojen leikkeihin ja haluaa suurimmaksi osaksi kelliä itsekseen makkarissa. Leikittämällä Elli kyllä innostuu, mutta ei jaksa kauaa ja tyytyy jyrsimään ja potkimaan leluja jahtaamisen sijaan.

  Elli löytyi Valkeakoskelta, Sääksmäeltä. Sen kummemmin en osaa vielä sanoa, onko tyttö mahdollisesti leikattu (todennäköisesti ei). Hyvin laiha Elli kumminkin on, vaikka sen pörröinen turkki ei sitä läpi näytäkään, mutta lonkat ja selkäranka vain kolisevat kun kissaa silittää. Karvaa ja hilseilyä myöskin on, eli missä Elli sitten koskaan on asunutkaan, se ei ole saanut kummoista hoitoa osakseen. Kaiken tuon kurjuuden…