Ensikodin kissahärdelliä

    Kevät on vuodessa yksi kiireisimmistä ajoista, sillä silloin eläimet alkavat rakentaa pesiään ja valmistautuvat uuteen poikueeseen. Näin on myös kissoilla. Tällä hetkellä tilanne ei vielä (onneksi) ole paisunut pahaksi, vaan luonani uutta kotia odottelee yksi komea poikakissa: Justus.

   Justus on kyllä yksi suloisimmista kissosta, mitä luonani on ollut. Tämä veijari on kova leikkimään itsekseen ja silloin kyytiä saavat pallot, hiiret kuin kissatunnelikin. Pehmeä puolikin löytyy pojasta, sillä tämä seurailee ihmistä, huomiota pyytäen milloin pökkien ja milloin pienesti naukuen. Mutta Justuksenkaan tarina ei ole sieltä helpoimmasta päästä...

   Justus löytyi ulkoa ja toimitettiin löytökissalaan. Sen kaunis pitkä punaruskea turkki oli selästä aivan takuilla. Luonne paljastui kumminkin heti luottavaiseksi ja iloiseksi ja Justus sai olla löytökissalan pitäjän luona sisällä talossa. Eläinlääkärissä Justus leikattiin ja rokotettiin. Löytökissalanpitäjä madotti ja parturoi pojan turkin lyhyeksi. Sen jälkeen kissa matkusti ensikotiin etsimään uutta kotia.
   Ensikodissa (ei kuitenkaan minun luonani) paljastui kumminkin hyvin pian, että Justus ei pitänytkään ensikodin muista kissoista. Se pöllyytti muutaman kerran yhden jos toisenkin kissan, jolloin Justus oli eristettävä omaan pieneen kammariin. Siellä pojan ei tarvinnut olla kauaa, kun jo uusi koti oli löytynyt. Justus matkusti vanhemman rouvan tykö, jolla ei ollut muita kissoja.
   Kuukausi ehti mennä ja Justus kotiutui täydellisesti ja näytti siltä, että rouvan ja kissan kemiat sopivat täydellisesti yhteen. Valitettavasti elämä ei aina kuitenkaa ole näin helppoa, vaan lopulta rouva sairastui vakavasti ja Justus tuotiin (tällä kertaa minun luokseni) takaisin ensikotiin.
   Täällä luonani Justus teki selväksi, ettei pitänyt myöskään omasta kissastani Zahirista, jolloin koin, että tottuakseen jälleen uuteen paikkaan, Zahir menisi lomailemaan 'mummolaan' ja Justus saisi sillä välin tutustua paikkoihin rauhassa.
   Ja täällä luona ollessani Justus onkin viuhtonut lelujen perässä, syönyt ja tehnyt tuttavuutta ihmisiin, niin kuin sitä itseään ei maailman huolet painaisi lainkaan. Nyt etsinkin Justukselle uutta kotia, jossa se saa olla ihmisten kanssa, ja jossa ei muita kissoja ole. Ulos Justus ei kuitenkaan enää joudu.

Justuksen turkki ajeltiin selästä, sillä sinne oli muodostunut
paksuja takkuja pojan jouduttua selviämään ulkona.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kissan kuolaaminen

Erikoisempia sairauksia - Hyperestesia

Kuukauden rotukissa: Munchkin