Meitä on moneen junaan!

Ensimmäinen kissani siis oli ja on edelleenkin - Zahir.




Tänä vuonna vauvani täytti 4 vuotta. Käyttäytyy edelleen kuin pahainen kakara, mutta niiin rakastettava otus kuin vain voi olla. Zahir on myös kaupunkini sanomalehdessä ollut muutaman kerran, esimerkkinä yhdistyksen työstä ja ihan omana rakastettavana itsenäänkin.
 Tulen varmasti tänne kertomaan, kuinka Zahir ottaa muita kissoja vastaan, kun sen aika tulee. Tähän asti mennyt tosi nätisti, vaikka prinsessa selvästi näyttää muille, kuka on pomo. "Rahvaan" leikkeihin Zahir harvoin menee mukaan, mutta kyllä siitäkin painikaverin saa kun tarpeeksi on kärsivällisyyttä ja tahtoa suostutella matolla pyörimään :)

  Zahirin alkuperästä sen verran, että taisi Kylmäkoskelta löytyä. Kovasti oli sisälle pyrkinyt erään herrasmiehen kotiin, mutta tämän kissa ajoi tytön aina muualle. Lopulta mies soitti meille ja Zahir matkusti Valkeakosken löytökissalaan, ensikotiin ja sieltä suoraan minulle. En siis tiedä, kuka Zahirin oli pihalle jättänyt, ei löytynyt tatuointia tai sirua, eikä kukaan koskaan perään kysellyt. Niimpä Zahir sai luotani pysyvän kodin, jossa sitä tullaan rakastamaan aina. (Silloinkin kun paikkoja hajotetaan :'D)

Me muutimme Zahirin kanssa 1,5 kuukautta sitten isompaan kotiin ja nyt täällä asuvat toistaiseksi kolme pientä pentua ja kaksi 7 kk ikäistä tyttökissaa. Kyllä, yritetään selvitä :)!

Zahir päivittelee terkkuja aina silloin tällöin.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kissan kuolaaminen

Erikoisempia sairauksia - Hyperestesia

Kuukauden rotukissa: Munchkin